HOPEINEN SM KISAVIIKONLOPPU XCO Sunnuntai 19.7

SM XCO Lieto!

Aloitetaan kisareitistä! Kisareitti oli aiempiin XCO reitteihin verrattuna aivan erilainen. Ehdin kiertää reitin yhden kerran sen ollessa kuiva ja en meinannut pysyä vaippahousuissani. Vihdoin reitti joka ei olisi älyttömän tekninen. Vain isoin kallioalamäki vaatisi treenaamista, mutta sekin olisi ajettavissa. Reitillä ei ollut kuin muutaman hassun sadan metrin verran sora-alustaa tarjolla, missä ehtisi juomaan ja muutaman hengenvedon ottaa rauhassa. Muuten tiedossa olisi kallioita jotka oli kallellaan joka suuntaan, droppeja, juuria, tarkkuutta vativia pieniä ala-ja ylämäkiä jyrkkine mutkineen. Eli joka puolella oli jotain pientä mukavaa. Mutta reitti vaikutti kerrassaan loistavalta! Noh.. seuraavalle harjoituskierrokselle tulikin sade ja reitti muuttui aivan täysin. Reitin vaativuustaso triplaantui kerralla! Onnekseni en vielä silloin torstaina tiennyt kuinka paljon reitti muuttuisi parin päivän sisällä, kun vettä satoi ja ukkonenkin jyrisi riittämiin. Perjantaina kävin ajamassa reitin kaksi kertaa ja silloin reitti oli ehtinyt vähän kuivahtaa sateen jäljiltä. Reitti tuntui taas kohtuullisen hyvältä. Mutta vettä vain satoi ja satoi lisää. Lauantaina en lähtenyt enään reittiä kiertämään. Jalat tuntuivat niin hyviltä XCE-kisan jäljiltä, että halusin piettää hyvänolon tunteen kisapäivään. Lauantaina reitti oli jo aika märkä, enkä senkään vuoksi halunnut lähteä enään reittiä kiertämään. Tiedossa oli, että sade oli tehnyt reitille tehtävänsä ja sunnuntaina ajettava kisa ajetaan todella vaativissa olosuhteissa. Se tuli todettua monen kisakuskin suusta. Kukaan tuskin enään kaipasi yhtään teknisesti vaativampaa kisarataa. Veikkaan ettei sellaista olisi näihin olosuhteisiin Suomesta edes löytynyt.

Kisa-aamuna olimme jo hyvissä ajoin paikalla, kun Joelin ja Juhon sarjat starttasivat matkaan klo. 10.00. Hei ja miettikääpä, että junnut ajoivat samaa kisareittiä mitä me esimerkiksi elite-sarjatkin. Pahin pätkä oli vain jätetty pois. Hienosti junnut ajoivatkin! Junnujen ajojen aikaan käveleskelin reittiä läpi ja reitti oli muuttunut todella paljon perjantaista. Reitille oli muodostunut melkoisia uria. Taas oli luvassa minulle uudenlainen kisa ja nämä jos mitkä kehittävät ajotaitoa. Sunnuntaina ei pitänyt enää sataa, mutta satoipa se kuitenkin - mitenkä muutenkaan.

Puoltoista tuntia ennen starttia vetäydyin omiin oloihini rauhoittumaan. Harmikseni huomasin päätä särkevän ja yritin olla miettimättä sitä. Sain kuitenkin lämmiteltyä hyvin ja lähtöpaikalle mennessäni kuulin, että lähtömme myöhästyy noin kymmenellä minuutilla. Aika kuitenkin meni nopeaa ja pian huomasin olevan jo lähtöviivalla muiden naisten kanssa. Lähtö tapahtui yhtä aikaa miesten kanssa. Toki meidät oli ryhmitetty heidän jälkeen.

Alun ajoin Nooran ja Antonian kanssa samaa matkaa. Teknisellä osuudella Nooran selkä pikkuhiljaa loittoni ja Antonia jäi minusta. Odotettavaa oli, että kisassa tulee selkeät erot. Ajaminen oli sitä mitä ajattelinkin sen olevan. Välillä tuli tehtyä hölmöjä ajolinjavalintoja, vaikka niiden piti kyllä olla selvillä. Ajovirheitäkin tuli, sillä märkä ja liukas reitti teki ajamisen hiukan epävarmaksi ja rikkonaiseksi. Jalkautumaan jouduin isossa kallio nousussa pariinkin otteeseen joka kierroksella ja pyörää piti juoksuttaa jonkin matkaa. Helpotti kuitenkin kun näin miestenkin juoksuttavan ylämäkiä. Ison kallioalamäen juoksutin myös pyörää alas, vaikka alun pitäen mäki oli tarkoitus ajaa. Toisella kierroksella lensin ympäri pyörän kanssa, mutta siinä ei sattunut pyörälle eikä minulle mitään isompaa. Meinasin myös kerran lujasta vauhdista lähteä pyörän selästä, kun eturengas lipes juuren päältä. Jotenkin kuitenkin onnistuin korjaamaan tilanteen ja pysyin pystyssä. Renkaiden kuvio oli välillä tukossa ja pito huono ja renkaat lipsui etenkin kalliolla. Renkaiden paineiksi laitettiin 1.7 baria, joten ehkä nekin olisivat voineet olleet alhaisemmat.

Väliajoista olin koko ajan hyvin selvillä ja huolto pelasi hyvin, vaikka kerran sainkin tyhjän pullon juottopaikalta!!! Yritä sitä sitten imeä! En tiedä missä vaiheessa olin laskenut kierrokset väärin, kun kello soi luulin että minulla olisi vielä kaksi kierrosta jäljellä. Näytin peukkua kellonsoittajalle, sen verran kiitollinen hänelle olin; ENÄÄN YKSI KIERROS!   Kello näytti maalissa aikaa 1.55.39.
XCO SM HOPEAA!!!

Kiitos järjestäjille! Kisarata oli viimeisen päälle mahtava sateesta huolimatta. Hieno kisa ja kaikille kannustajille suuri kiitos. Yleisö oli myös kisassa hyvin mukana. Erityinen kiitos oman seuran porukalle kannustuksesta!!!

Kiitos FOCUKSELLE!!! Miesten SM-kulta ajettiin Focuksella!!!



Juho M10 5 sij.

Joel M12 6 sij.

 

HOPEINEN SM-KISAVIIKONLOPPU XCE Lauantai 18.7

HOPEINEN VIIKONLOPPU!

LAUNTAI 18.7 XCE SM MYNÄMÄKI

Lauantaina kisattiin XCE:n eli sprintin Suomenmestaruudesta. Reitti oli 900 metriä pitkä. Aikaa reitin kiertämiseen meni aika-ajoissa 2.31,3 joka oli kolmanneksi nopein. Meno tuntui kankealta, mutta osasin odottaa parempaa menoa myöhemmässä finaalivaiheessa. Finaalilähdössä jäin suoraan sanottuna telineisiin ja sain aivan surkean lähdön! Lähdöt tapahtuivat kiinnipitolähtöinä. Seurakaverini Antonia Haga pääsi "ulkoradalta" kiilaamaan eteeni ja kun sain pyöräni vauhtiin olin pussissa. Parhaakseni katsoin lähteä itse ohittamaan Antoniaa ulkokurvin puolelta, koska sieltä pääsisin suoraan paremmalle polulle - mikäli ehdin ohi. Heti ensimmäisen kurvin jälkeen pääsinkin ohi, eikä hän pystynyt vastaamaan vauhtiini. Jasmin Kansikas viime vuoden XCE:n mestari ja Noora Kanerva olivat päässet muutaman metrin karkuun. Runttasin heidän perään ja aloin pikkuhiljaa saavuttamaan heitä. Ensimmäinen pieni kivikkopolku ja siitä lähtiessämme pieneen latu-uralaskuun tultaessa olin miltei saavuttanut heidät. Eroa oli kuitenkin vielä kurottavaksi. Tarkoituksena oli tavoittaa heidät ennen jyrkkää nousua,

koska siinä oli vielä mahdollisuus päästä ohitse. Latu-uralaskulta käännyttäessä jyrkästi oikealla Jasmin kaatui todella pahasti. Pystyimme kuitenkin jatkamaan kisaa Nooran kanssa, vauhti kyllä pysähtyi nolliin. Siinä oltiin melkein kaikki kolme samassa kasassa. Siitä rytäkästä pääsin toiselle pienelle teknisemmälle polunpätkälle Nooran eteen, mutta hän pääsi ohitseni ennen jyrkkää lasku jonka jälkeen oli jyrkkä nousu. En kyennyt kuromaan eroa Nooraan enää, joka säilyi samana maaliin asti - yksi sekunti! Finaalivaihe oli 3 sadasosaa aika-ajoja nopeampi, kaikesta sähellyksestä huolimatta. Kakkossija ja SM-hopea tuntui hyvälle viime vuotiseen viidenteen sijaan nähden! Äärimmäisen harmittavaa oli Jasminin kaatuminen ja loukkaantuminen. Lujaa hän tykitti menemään!

Meiju

Tahko MTB ja Valkeakoski XCO UCI 2

Tahko.. Tahkon kisa meni osaltani sunnuntaiajeluksi. Missään vaiheessa en saanut kisavaihdetta päälle ja kisa meni aivan vain ajelemiseksi. Viimeistä kuuluisaa elgranden mäkeä kiikkuessani harmittelin kun kisa on jo lopussa ja minä en ollut päässyt vielä minkäänlaiseen kisavauhtiin, sama olisi ollut jatkaa toiselle kierrokselle.

Hieman taustoja miksi näin kävi. Se ei ollut yllätys eikä sen puolesta omaan suoritukseen voi olla edes pettynyt. Taustalla oli 2 kk kovaa treeniä ja seitsemään viikkoon Tahkon kisa oli viides. Tiedossa oli, että Tahkolle vauhti ei ole paras mahdollinen. Miksi sitten lähdin kisaan? Ihan yksinkertaiseti: Tahkoa ei vain voi jättää väliin! Tahkon jälkeen oli suunnitelman mukaan aloittaa keventely kohti XCO ja XCE SM-kisoja. Täytyy myöntää, että Tahkon kisa kuitenkin huolestutti ja sai epäilemään suunnitelmaani
ja kunnon ajoittumista SM- kisoihin. Ite itseäni "valmentaneena" kysymyksiä ja analysointia oli paljon ilmassa. Mutta ei auttanut kuin uskoa itseensä. Tahkolla sijoitus oli kolmas. Ainakin perusvauhti oli hyvä, jos jotakin positiivista täytyy kisasta etsiä. Tahkon kisan jälkeen kropassa ei ollut pienintäkään tunnetta siitä, että olisin ollut ajamassa kisaa. Keventelyt aloitin suunnitelman mukaan.

VALKEAKOSKI XCO UCI 2 kaksi viikkoa Tahkon jälkeen. Hieman alkuun valmistautumisesta kisaan.. Lauantai aamuna töistä päästyäni perheeni odotti työpaikkani pihalla auto valmiina lastattuna ja niin lähdettiin koko perheen voimin reissuun. Kolmen lapsen kanssa reissatessa matkalla ja reissussa voi sattua monta pientä muuttujaa :) Pienimmäinen on monesti kisareissujen aikaan ollut mummolassa hoidossa, nyt kuitenkin Jooakin pääsi matkaan, koska miesväki jäi viikoksi etelään mökkeilemään Valkeakosken kisan jälkeen. Minä kävin Valkeakosken kisan jälkeen junalla mutkin Rovaniemellä ja torstaina aamuna olisin Turussa ja pääsisin tutustumaan SM-kisareittiin. Äärimmäisen mukava on kun koko perhe on koolla kisareissuillakin, toisaalta se antaa rauhallisen tunteen, vaikka monesti se on kaikkea muuta kuin rauhallista.. Lapsillekin kisareissut ovat tulleet tutuiksi ja lapset ovat tottuneet pienestä pitäen reissaamiseen heidän omienkin harrastuksien puolesta.  En tiedä onko parempi valmistautua kisaan lasten ollessa mukana vai ilman lapsia, mikäli lapset eivät ole mukana on heitä kauhea ikävä, mikäli ovat mukana on paljon muita seikkoja mitkä täytyy onnistua siirtämään syrjään kisaan valmistautumisen ja keskittymisen tieltä. Meillä isommat pojat kisaavat xco-kisojen yhteydessä myös omat kisansa, tällöin kisapaikalle tullaan useita tunteja ennen oman kisani alkua, ensin jännität lasten kisat ja sitten yrität kasata itsesi omaan kisaan kaiken muun keskellä :) Näin oli Valkeakoskellakin.

 Valkeakoskelle oli luvassa kovaa kisaseuraa. Oma kisavauhti oli arvoitus Tahkon jäljiltä, hiukan jännitti olinko mennyt aivan metsään harjoittelun kanssa. Keventely oli onnistunut mielestäni hyvin. Harjoitusmäärät tippuivat ja osasta harjoitteista tuli terävämpiä ja intensiivisempiä. kevyet lenkit ovat olleet todella keveitä, eikä harjoitukset ole ylittäneet juurikaan yli puoltatoistatuntia. Ohjelmassa on ollut myös teräviä maastojuoksutreenejä, koska ne ovat mielestäni parhaita treenejä hermotukselle, enkä muutenkaan suosi pelkästään yksipuolista pyörätreeniä, joten juoksutreenit on hyvä pitää ohjelmassa.

Valkeakosken kisareitti oli mielestäni todella hyvä, sisälsi sopivasti kaikkea. Niin kuin on olleet kaikki muutkin ajamani XCO-reitit. Itse kun olen vasta-alkaja tässä lajissa niin en voi ottaa kantaa siihen minkälaisia reitit ovat aikaisemmin olleet. Nykytrendi kuulemma suosii teknisempiä ja vaativampia reittejä mitä aikaisemmin. Nousumetrejä on paljon ja se tietää myös laskuja, jotka nekin on hyvin teknisiä droppeineen, hyppyreineen jne. Samaa kaavaa noudatettiin myös Valkeakoskella. Reitti sisälsi 3 ylämäkeä ja 2 dh-laskua, yksi tienpohja tyyppinen alamäki.

Oma kisani lähti kulkemaan oikein hyvin. Sykkeet nousivat kohtuullisen hyvin mikä antoi hyviä viitteitä siitä, että oikeaan suuntaan ollaan kunnon puolesta menossa. Kisa sujui taspainoisesti alusta loppuun, Noora onnistui kasvattamaan eroa teknisillä osuuksilla, erityisesti alamäissä. Ylämäet nousivat minulla hyvin ja ylämäkiosuuksilla onnistuin eroa aina kaventamaan. Kisan jälkeen tuumasin miehelleni, että kunhan tästä tulen taitavammaksi teknisen ajamisen suhteen ja rohkenen laskea alamäet lujempaa alas, niin tämä pyörä kulkee vielä oikeasti lujaa! ;) Valkeakosken kisassa sijoituin siis toiseksi. Tästä viikko vielä SM-kisoihin.

Terveisin Meiju

Laajavuori mtb, marathon cup 3 osakilpailu

Laajavuori mtb ajettiin lauantaina 13.6. Jyväskylän laajavuoressa. Marathon matka oli 80 km, Jypsin 80-juhlavuoden kunniaksi, joka koostui kolmesta 27 km kierroksesta.  Hienot oli kisassa puitteet järjestelyineen. Reitin selkeästä merkkauksesta erityismaininta järjestäjille. Kaiken kaikkiaan kisassa oli reilut 300 ajajaa.

Kisaan valmistautuminen tai treenit ylipäätänsä ei ole menneet ihan toivotulla tavalla Viitasaaren xco-kisan jälkeen. Polvi vaivasi pitkään ja sotki harjoituskuvioita, joskin kuitenkin onnekseni pystyin jollain tavalla treenaamaan. Gradu-stressi on myöskin vähän pinnaa kiristänyt ja pari edellistä viikkoa on ollut aika tiivistä koulun puolesta ja unet on jäänyt vähälle. Lasten kesäloma on laittanut perheen rytmin uusiksi ja sekin vaatii omat järjestelynsä. Monet onkin ihmetelleet ja kysyneet, että miten ihmeessä jaksan urheilla kaiken muun lisäksi. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mutta tiivistettynä urheilu on vain elämäntapa. Ajankäytöstä sen verran, että telkkarista en katso muuta kuin kymmenen uutiset ja urheiluruudun ellen satu olemaan vielä lenkillä. Silloin kun mikään ei mene kohtuuella, haen sinkkuelämää tuotantokauden makuunista ja kerään itseni sen ja ison karkkisäkin avulla kasaan ;)

Kuva Tarja Kivirinta

No joo, takaisin Laajavuorelle. Kisa oli alusta alkaen tasapaksua menoa, mutta se oli odotettavaa, joten en antanut sen enempää itseäni häiritä. Kaksi ensimmäistä kierrosta meni siihen nähden ihan kohtuullisesti. Välillä sain onnekseni ajaa kahden keltapaitaisen miehen peesissä, kiitos heille vetoavusta.  Kolmannelle kierrokselle lähtiessäni aikaa oli kulunut noin 2.31. Kolmannen kiekan alussa sainkin isomman porukan kiinni, minkä mukana ajoin jonkin matkaa. Sitten alkoi vaivaamaan
minulle aiemminkin tuttu ongelma nestevajaus ja kova janon tunne. Meno alkoi hiipumaan ja porukka pääsi karkaamaan. Luulen nestevajauksen johtuvan liian vähäisestä juomisesta kisan alussa. Nestetankkauksen lopetan aina tuntia ennen starttia ja nyt kisassa join ensimmäisen kerran vasta tunnin kohdalla. Kisahumussa perusasiat unohtuvat! Kolmannen kiekalla juomisesta ei meinannut tulla loppua, mutta myöhäistähän se on jo siinä vaiheessa. Sää oli kuitenkin aika lämmin kisan kaksi ensimmäistä kierrosta. Toisen kierroksen lopussa tuli vesisade ja sateen jäljiltä kolmas kierros oli paikoin aikamoista luistelua savipohjaisilla poluilla. Vaikkei kuski toiminutkaan tässä kisassa,  niin pyörä toimi senkin edestä ja kuljetti kuskinsa maaliin aikaan 3.57.14 ja naisten Elite-sarjan voittoon.

Eilen kävin 3h sauvakävelyn palautteluksi ystäväni kanssa  Ounasvaara-Pöyliövaara latupohjilla. Muuten hyvä, mutta unohdimme Ilonan kanssa molemmat sauvat kotia... pienten järjestelyiden kautta saimme sauvat ja pääsimme lopulta kävelemään. Keho ja mieli puhdistui kummasti, kiitos Ilona <3


Tahkoa kohti mennään!


Meiju

Viitasaari XCO UCI2 ja Vaasa XCO

Viitasaari XCO

Viitasaarella ajettiin 24.5. ensimmäinen Suomen cupin XCO osakilpailu, jossa oli jaossa UCI-pisteitä. Kilpailu käytiin Savivuoren hiihto- ja laskettelukeskuksessa. Rata oli 4.2 km pitkä, jonka elite naiset kiersivät neljä kertaa. Rata oli loistava ja tykkäsin siitä. Ensimmäinen kisa missä nousua oli matkaan nähden riittävästi. Eikä reitillä liiemmin lepopätkiä ollut.




Rataprofiili

Kisa lähti mainiosti käyntiin ja ensimmäisen kierroksen puolivälissä olin puoli minuutti johdossa. Laskettelurinteen alamäkeen oli rakennettu rock garden, jossa onnistuin sekoittamaan ajorytmin (vauhti ja taidot eivät kohdanneet) ja lensin tangon yli kivikkoon. Kaatumisen yhteydessä loukkasin polven ja pyörän vaihteet viottuivat. Hetken päästä myös ketjut tipahtivat ja aikaa tuhraantui niiden selvittämiseen. Tässä yhteydessä Venäjän kuski sai minut kiinni. Jonkin ajan päästä Viron kilpailija sai meidät kiinni ja ajoimme kolmestaan kolmannelle kierrokselle. Kolmannen kierroksen puolessa välissä remppailtiin pyörää, kun tuntui että pyörä kulkee vinossa. Tähän tuhraantui kolmisen minuuttia, jolloin Venäläinen sekä Virolainen pääsivät karkaamaan. Maaliin tultaessa sijoitus oli kolmas. Pyörän päältä hypättyäni en pystynyt varaamaan vasemmalle jalalle juuri ollenkaan ja syy siihen miksi pyörä kulki vinossa taisi selvitä.

Rengasvalinta ei kisaan onnistunut Thunder Burt oli liian tiheä pieninappulainen rengas, eikä siitä saanut pitoa märkiin nousuihin eikä laskujen jarrutuksiin. Pyörässäni oli 34 piikkinen eturatas, joka oli tähän rataan liian iso. Vielä jäi siis parannettavaa ensi vuodelle tälle reitille.



Kuva: Tarja Kivirinta



Kuva: Tarja Kivirinta



Kuva: Tarja Kivirinta

Pojat Joel ja Juho osallistuivat myös M12 ja M10 sarjoihin. Poikien kisa kuului kultaisen kammen cup sarjaan. Poikien rata oli vaativa. Muuten sama kuin aikuisilla, mutta suurin nousu ja lasku oli jätetty pois. Pojat ajoivat hienosti, Joel oli sarjansa toinen ja Juho ensimmäinen. Tarkoituksena onkin, että äiti kiertää poikien mukana XCO-kisoja :) Pienimmäinen poika sanee vielä vietellä kisaviikonloput mummoloissa.

 

Vaasa XCO

Vaasassa ajettiin 7.6. toinen Suomen cupin kisa. Kisaan osallistuminen oli epävarmaa Viitasaarella loukatun polven takia. Polvi oli puolitoista viikkoa kipeä ja haittasi treenaamista. Sairaanhoitajana en kuitenkaan kuviin lähtenyt :)

Kisarata oli tehty Öjbergetin hiihtokeskuksen maastoon. Rata oli 4,5 km pitkä, joka kierrettiin viisi kertaa. Kisa oli kaikilta osa-alueiltaan hieman helpompi kuin Viitasaarella, mutta sitä haittasi osallistujien vähyys. Osasyy tähän varmaan oli samaan aikaan järjestetty Power cup lentopalloturnaus, eikä majoituspaikkoja ollut tarjolla.

Kisassa meno tuntui hieman pehmeältä eikä "kisapuristusta" löytynyt. Eturattaaksi oli vaihdettu 32 piikkinen ratas, sekä takarenkaaksi karkeampi kuvioinen Racing Ralph, jotka toimivat paremmin. Kisasta tuli selkeä voitto ja pyörä toimi tässäkin kisassa loistavasti.



Kuva: Tarja Kivirinta

Kiitoksia Tarjalle loistavista kuvista!